Thanks Henna for the update. It is always nice also for the organising party (UPM HR) to hear about the actual realisation of the internship periods - even if now reading it a bit later. It would be very nice to see also other trainees' experiences concerning UPM & PI co-operation.
The last month of my training has now started in Klabin Monte Alegre in the city of Telemaco Borba, Parana state. I left to Brazil at 30th of June from Helsinki –Vantaa airport, after 20 hours of flying and changing airplanes, I arrived to Curitiba at around 9pm. Driver from Klabin was waiting me at the airport with a small sign that had Klabin written on it. My journey towards Telemaco Borba from Curitiba started in silence because he didn’t speak English and didn’t speak Portuguese, but mainly because I was sleeping almost the whole trip to Telemaco Borba.
After three or two hours of driving I arrived to Telemaco Borba. First I was accommodated to Hotel Ikape. This hotel is located in Harmonia the same area as the Mill site itself. Hotel Ikape for the two weeks that I stayed there was very good and the food was excellent, especially the meat that they served for dinner. From the hotel you can walk to the mill in ten minutes and to the wood yard in less than ten minutes. First four days I stayed at the hotel and did not move a lot because it was raining, and this rain was not the average few drops here and there, it was pouring. Monday 4th of July was actual first work day, which I spent signing papers and getting know the place.
First two weeks I spent in the R&D section which is my unit that I belong. After these two weeks I started my job which is to get to know the process, report my learning experience what I have learned and suggest improvements if noticed. So far I have been learning about operations in woodyard, CTMP, ESCO- digester, Bleaching/delignification and at the moment I’m learning about the Kamyr-digester. Some interesting methods and ways to handle the process have caught my attention and interest.
Some things have been surprise to me such as lack of English skill and just like Aleksi told before that it is winter. The lack of English skills is the biggest problem which I have encountered so far but you will find ways around it. My solution for this problem has been excessive use of Google Translate. So far I have learned a limited amount of Portuguese and it is not enough to make good a conversation. After moving out of the hotel to a house fact that it is winter hit me. After I bought an electric heater for my room, winter has not been a problem. Houses here does not have the same kind of heating and insulation systems which we have Finland. One thing worth mentioning is also that Brazilians seems to love rice and beans. Every lunch so far in the mill cafeteria has contained rice and beans in some form.
Telemaco Borba in Brazilian scale is a small town, only 70 thousand residents and it is divided by river Tibagi. My house and the mill are on the other side than the city. All the necessities for living can be found from the main avenue of the city. Easiest way to reach the city is to walk to a cable cart which takes over the river Tibagi. Walking along the roads the distance to the city would be around six kilometers one way. Cable cart is really interesting piece of equipment. It is like a Gondoli elevator in skiing centers but this can take up to 25 persons over the river at once. During my free time I have been a teaching assistant at English course and done some barbecues with my coworker and his family during the weekends. Barbecue is a great experience and is nothing like typical Finnish grilling. Recently I visited the Ecological Park which is maintained by Klabin its purpose is to give knowledge about the local flora and fauna. There were a lot of animals and plants which you won’t see in Finland, not even in Korkeasaari Zoo.
En tiedä mihinkä nyt Suomea ja sen paperiteollisuutta ollaan oikein viemässä ja miksi?On kuitenkin outoa, että eduskunnassa ei osata tai haluta tälläisiä teknisiä ja taloudellisia seuraamuksia ns. ilmastopäätöksistä ollenkaan käsitellä.
Toinen valtionyhtiö Fortum Oyj pitää Suomea sähköpulassa ja samalla se investoi yli 5 miljardia euroa Siperian kaasuvoimaloihin tuottamaan hiilidioksidia 5 300 MW edestä.
Tänän hetken murroksesta ja teollisuutemme mahdollisuuksista
Kilpeläisen Jukka kirjoitti 6.5. todella mielenkiintoisesti ja optimismia luoden. Kovasti toivoisin, että tämän teeman ympäriltä mahdollisimman moni näkemyksineen voisi liittyä joukkoon.
Minua on kovasti askarruttanut, mitä tämä nykyään mantran lailla toistettu “murros” ja “globalisaatio” todella analyyttisesti ja riittävän yksityiskohtaisella tasolla pitää sisällään. Kuulostaa siltä, että juuri nyt elämme jotain aivan poikkeuksellista aikaa. Onkohan asia aivan näin? Niin kauan kun olen asioita seurannut, 1960-luvulta lähtien, ovat esim. yritysten vuosikertomukset alkaneet toteamuksella, että “kulunut vuosi oli suurten muutosten aikaa”! Olihan meillä vaikea sota-aika, sotien jälkeiset suuria ponnistuksia vaatineet jälleenrakennuksen ajat, jne. Ettei vain ole niin, että meissä on syvästi inhimillinen piirre ajatella, että juuri nyt on tämä suuren murroksen aika. Oli niin tai näin, tietenkin on niin, että joka hetki teollisuuden toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia ja niihin on vastattava ja käytettävä hyväksi. Löydettävä mahdollisuutemme aivan kuten Jukka aosiokkaasti esitti “there is our opportunity !”
Myös “globalisaatio” askarruttaa. Paperiteollisuutemmehan on ikiajoista ollut globalisoitunut. Jo nelisenkymmentä vuotta sitten vientimme ulottui pyörein luvuin 170 maahan ja jo 1930-luvulla tuotantoa siirrettiin ulkomaille (Star Englannissa) ja jatkoa seurasi 1950-luvulta lähtien (Pineville, Eucocan, Nordland, Stracel, ym. ym.) Siis mitä uutta nyt ollaan tekemässä.
Jukka totesi, että yritysten kannattavuus ei ole täyttänyt odotuksia. Näin nyt kovasti hoetaan. Missä määrin tähän on vaikuttamassa pörssi ja erittäin korkealle asetetut ROI-tavoitteet?
Klusteriin ja R&D: hin asetetaan nyt kovasti odotuksia. Juuri näin oli kyllä myös esim. 1980-luvulla, kirjoitettiin tavoiteohjelmia, joissa edellytettiin tutkimuspanoksen oleellista, silloinkin 2-kertaista lisäystä. Ja on myös korostettava, että paljon saatiin myös aikaan, sen me teollisuudessa mukanaolleet tiedämme. Tietenkin aina voi toivoa vielä kovempaa vauhtia. Täytyy vain hartaasti toivoa, että Metsäklusteri Oy ja muut pyrkimykset tuottavat hedelmää.
Olen halunnut lähinnä herättää kirjoituksellani keskustelua siitä, että sellutehtaiden sulkemisella Suomessa on hyvin laajakantoisia vaikutuksia, joita eivät yritykset ja poliittiset päättäjät ole ehkä täysin ymmärtäneet. Noista Pentin esittämistä asioista voin kirjoitella seuraavissa aiheissani.
Vastaukseni Lindedahlille: Tarkoitin selluprosessin sulkemispyrkimyksiä kokonaisuudessaan, siis ei vain energian ja ympäristöpäästöjen suhteen. Mitä on vuosien mittaan saatu aikaan, teoriaa ja käytännön sovelluksia?
Selluprosessin sulkemisesta on puhuttu ainakin jo 1980-luvulta saakka. Tuolloin erityisesti vesiensuojeluratkaisuihin liittyen oli esillä einäisiä ideoita ja käytännön ratkaisuja. Olisi mielenkiintoista saada selvitys, minkälainen on kaiken kaikkiaan ollut historia tässä asiassa.
Dear Tuomo, my underdstanding is that the two companies you mention have already increased quite a lot their R&D investments. Concerning Stora Enso, my employer, we have gone from 80 M EUR/a level to 90 M EUR/a level (see our annual report) in 2006 =>2007, and I expect this trend to continue. Above this, we have increased our New Business / venturing / incubation investments in a very remarkable way. So there is a change happening concerning at least some major companies!
Thank you Jukka for the intresting blog entrance. You had a couple of really interesting points, but I really need to comment on the R&D investments made by Finnish paper companies. You mentioned that “Finland, Sweden and Israel are the only countries reaching 4% level of GNP investments in R&D”. Yes, that may be true, but major Finnish companies, UPM-Kymmene and Stora-Enso are only investing 0,5 % and 0,7% of their turnover to the R&D, respecrively.
I really would like to hear your views about how and when the future investments to R&D in pulp and paper industry are going to be increased.
Thank you for the very refreshing blog on the subject of future opportunities within our industry. I have few little comments that I hope may stimulate some discussion.
As a fairly recent graduate and after few years in the industry, I’m very concerned about the talent disappearing to other industries. Having closely followed the development within the US on this subject, I may have to conclude that the demise maybe unstoppable. By this, I specifically mean the ability of our traditional forest related educational programs to attract quality talent in the future. However, what I have delightedly followed over the past few years is a subtle shift in the strategic intent of the forest based companies where innovation activity beyond the traditional focus is not only encouraged but desperately seeked. I believe that there are two opportunities that this will yield. First it is an opportunity for existing programs to modify their education to include fields of sciences that attract more candidates. Second is an opportunity that opens the gates for companies involved in this type of innovation activity to look for talent in places where they haven’t looked before, and I believe this includes talent not only from fields of new sciences and capabilities but also geographical regions that understand the needs of the future populations. In addition, if we do our reqruiting well we may attract people that have thinking styles significanlty different from what prevails now in our companies. However, we need to remember to focus their energy on other things than cost cutting initiatives on our papermachines, or they will be miserable and leave.
The finnish forest cluster concept is intriguing. It certainly has had its benefits in creating significant value for the existing business models. By business models I mean the things such as: what value we provide, who do we sell it to, how do we get it to consumption and how do we capture part of that created value. I tend to think that clusters develop around industries where the business model hasn’t changed for sometime. Hence, I’m wondering if the existing cluster can provide the support needed for creating these new business models so desperately needed in our industry. Maybe it’s time to start forming new clusters, because it is possible that a solution that enables a new growth business model might not be made on a papermachine but will be running on our PCs or in our cars.
I appreciate Pentti’s comments around the past efforts in revitilizing the industry through increases in R&D expenditures, and how it did provide benefits in the past. What I sense is a little sceptisism in his writing around the current efforts, maybe borne from the fact that despite the significant efforts in the 80′s we are struggling today. What I think is essential is to think about the direction of the energy consumed in this activity. I can’t say for sure, but looking at the past unbelieveble increases in machine speeds during this time as well as the fact that nothing is cheaper than pulp, many times not even dirt, I would guess that the R&D spent during the past 20 some years was predominantly focused on the cost efficiency in the value chain from the forest to the customer. Customer value has two sides, we can either provide it through the benefits that the product/service entails or offer the same benefits at lower price. Since we have worked mostly on the cost side the only way we have provided customer value is through cheaper paper. And we have been very successful at it, almost to the point where it’s not profitable to make paper any longer. On the other hand, one might argue that we make a commodity product and there are no benefits, certainly benefits that we would get paid for. However, I have hard time believing that there are any commodities at all in the world. One should argue that water is the ultimate commodity since it’s free, but yet evian sells at few euros a bottle. I don’t believe our products are commodities either, currently there is no single paper nor pulp grade in the market space that doesn’t entertain atleast one segment that carries premiums. Hence, I think it is time to think the other side of the customer value equation and start working on the benefits side again. However, again, these benefits may not be created on the papermachine and may not be in a form what we understand our offerings are today, but I believe they exist and will be found.
I am certain that investment in innovation will create organic growth over time, and if we manage to create growth we will develop opportunities for young people to have meaningful careers, which will then attract talent to our industry. However, what we need is a bit more flexibility in how we envision this growth to be created. This I believe is the greatest challenge we face.
Tänän hetken murroksesta ja teollisuutemme mahdollisuuksista
Kilpeläisen Jukka kirjoitti 6.5. todella mielenkiintoisesti ja optimismia luoden. Kovasti toivoisin, että tämän teeman ympäriltä mahdollisimman moni näkemyksineen voisi liittyä joukkoon.
Minua on kovasti askarruttanut, mitä tämä nykyään mantran lailla toistettu “murros” ja “globalisaatio” todella analyyttisesti ja riittävän yksityiskohtaisella tasolla pitää sisällään. Kuulostaa siltä, että juuri nyt elämme jotain aivan poikkeuksellista aikaa. Onkohan asia aivan näin? Niin kauan kun olen asioita seurannut, 1960-luvulta lähtien, ovat esim. yritysten vuosikertomukset alkaneet toteamuksella, että “kulunut vuosi oli suurten muutosten aikaa”! Olihan meillä vaikea sota-aika, sotien jälkeiset suuria ponnistuksia vaatineet jälleenrakennuksen ajat, jne. Ettei vain ole niin, että meissä on syvästi inhimillinen piirre ajatella, että juuri nyt on tämä suuren murroksen aika. Oli niin tai näin, tietenkin on niin, että joka hetki teollisuuden toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia ja niihin on vastattava ja käytettävä hyväksi. Löydettävä mahdollisuutemme aivan kuten Jukka aosiokkaasti esitti “there is our opportunity !”
Myös “globalisaatio” askarruttaa. Paperiteollisuutemmehan on ikiajoista ollut globalisoitunut. Jo nelisenkymmentä vuotta sitten vientimme ulottui pyörein luvuin 170 maahan ja jo 1930-luvulla tuotantoa siirrettiin ulkomaille (Star Englannissa) ja jatkoa seurasi 1950-luvulta lähtien (Pineville, Eucocan, Nordland, Stracel, ym. ym.) Siis mitä uutta nyt ollaan tekemässä.
Jukka totesi, että yritysten kannattavuus ei ole täyttänyt odotuksia. Näin nyt kovasti hoetaan. Missä määrin tähän on vaikuttamassa pörssi ja erittäin korkealle asetetut ROI-tavoitteet?
Klusteriin ja R&D: hin asetetaan nyt kovasti odotuksia. Juuri näin oli kyllä myös esim. 1980-luvulla, kirjoitettiin tavoiteohjelmia, joissa edellytettiin tutkimuspanoksen oleellista, silloinkin 2-kertaista lisäystä. Ja on myös korostettava, että paljon saatiin myös aikaan, sen me teollisuudessa mukanaolleet tiedämme. Tietenkin aina voi toivoa vielä kovempaa vauhtia. Täytyy vain hartaasti toivoa, että Metsäklusteri Oy ja muut pyrkimykset tuottavat hedelmää.
Yes, I do myself believe in specialization through R&D investments as the only way to keep Nordic forest sector as the leading one. And I do believe in the “Triangle of Destiny”, i.e. in direct connection highest quality research => highest quality university education => ability to attract top talents. But I do not believe in wonders. It will be impossible to make our sector more attractive in May-June 2008 technical university applying process, as an example.
There will be a long list of really new products in the market place sooner than we realize —- let me mention two examples: Intelligent packaging solutions, as well as new biorefinery based bio-based chemicals.
Jukka, good points but do you yourself really believe on these. The first check point will be at the end of May – let’s see how many young talents will apply to “our ” universities to be a professional of this glorious forest cluster! The other check points will follow. We are late with new innovations there should already be some radical new products entering the market in very near future – 5-10 years to wait is too long!!!
Well written Olli. You hit the nail on the head with: “Unfortunately, the price of wood will be set by its energy content and follow the price of crude oil in the near future.” I tend to see future threats as opportunities. The issue is that materials made out of oil have to be processed and this costs money. Our benefit is that we already have a vast amount of usable chemicals and materials present in the wood infrastructure. Our challenge is to develop separation techniques. The sulphate process maybe isn’t after all the ultimate way to do this:-) Pulp is pretty simple product compared to the potential of wood, but still pulp is much better business today than burning the trees. My worry is merely do we have enough expertise in chemistry, materials and new business creation to utilize the potential that has been in front of our eyes (in wood) allways? My suggestion is that we stop talking about pulp and paper and change that to renewable biomaterials! This is what we actually do.
Hi Lexa! We certainly need forum and nertworking. There is so much to do and innovate, channels to get things done are much less! We entrepreneurs must first find each other and then let the fruitful permutations spread to the new lease of life and profits in the forest/energy/chemical clusters. How de we start? Meeting somewhere? … SciTech doctors are in! Rgds. Panu
A very good and useful initiative, Leksa. We need to stand together to get the critical mass and to defend each other against the “agressive & conservative traditionalism” in the P&P industry
Kiitos Pentti kiinnostavasta artikkelista. Oli mukava lukea isani Kaukon uran alkuajoista.
Ystavallisin Terveisin
Mikko Kivisto
Zurich
Please correct the spelling/korjaisitteko oikeinkirjoituksen: Jorma K.O. Ignatius
(NOT/EI Ingnatius)
Thanks Henna for the update. It is always nice also for the organising party (UPM HR) to hear about the actual realisation of the internship periods - even if now reading it a bit later. It would be very nice to see also other trainees' experiences concerning UPM & PI co-operation.
All the best to the life after time in Schongau
Jaana Piikkilä
UPM HR Services, Finland
The last month of my training has now started in Klabin Monte Alegre in the city of Telemaco Borba, Parana state. I left to Brazil at 30th of June from Helsinki –Vantaa airport, after 20 hours of flying and changing airplanes, I arrived to Curitiba at around 9pm. Driver from Klabin was waiting me at the airport with a small sign that had Klabin written on it. My journey towards Telemaco Borba from Curitiba started in silence because he didn’t speak English and didn’t speak Portuguese, but mainly because I was sleeping almost the whole trip to Telemaco Borba.
After three or two hours of driving I arrived to Telemaco Borba. First I was accommodated to Hotel Ikape. This hotel is located in Harmonia the same area as the Mill site itself. Hotel Ikape for the two weeks that I stayed there was very good and the food was excellent, especially the meat that they served for dinner. From the hotel you can walk to the mill in ten minutes and to the wood yard in less than ten minutes. First four days I stayed at the hotel and did not move a lot because it was raining, and this rain was not the average few drops here and there, it was pouring. Monday 4th of July was actual first work day, which I spent signing papers and getting know the place.
First two weeks I spent in the R&D section which is my unit that I belong. After these two weeks I started my job which is to get to know the process, report my learning experience what I have learned and suggest improvements if noticed. So far I have been learning about operations in woodyard, CTMP, ESCO- digester, Bleaching/delignification and at the moment I’m learning about the Kamyr-digester. Some interesting methods and ways to handle the process have caught my attention and interest.
Some things have been surprise to me such as lack of English skill and just like Aleksi told before that it is winter. The lack of English skills is the biggest problem which I have encountered so far but you will find ways around it. My solution for this problem has been excessive use of Google Translate. So far I have learned a limited amount of Portuguese and it is not enough to make good a conversation. After moving out of the hotel to a house fact that it is winter hit me. After I bought an electric heater for my room, winter has not been a problem. Houses here does not have the same kind of heating and insulation systems which we have Finland. One thing worth mentioning is also that Brazilians seems to love rice and beans. Every lunch so far in the mill cafeteria has contained rice and beans in some form.
Telemaco Borba in Brazilian scale is a small town, only 70 thousand residents and it is divided by river Tibagi. My house and the mill are on the other side than the city. All the necessities for living can be found from the main avenue of the city. Easiest way to reach the city is to walk to a cable cart which takes over the river Tibagi. Walking along the roads the distance to the city would be around six kilometers one way. Cable cart is really interesting piece of equipment. It is like a Gondoli elevator in skiing centers but this can take up to 25 persons over the river at once. During my free time I have been a teaching assistant at English course and done some barbecues with my coworker and his family during the weekends. Barbecue is a great experience and is nothing like typical Finnish grilling. Recently I visited the Ecological Park which is maintained by Klabin its purpose is to give knowledge about the local flora and fauna. There were a lot of animals and plants which you won’t see in Finland, not even in Korkeasaari Zoo.
Kim Viitala
Klabin SA- Monte Alegre, Brazil
En tiedä mihinkä nyt Suomea ja sen paperiteollisuutta ollaan oikein viemässä ja miksi?On kuitenkin outoa, että eduskunnassa ei osata tai haluta tälläisiä teknisiä ja taloudellisia seuraamuksia ns. ilmastopäätöksistä ollenkaan käsitellä.
Toinen valtionyhtiö Fortum Oyj pitää Suomea sähköpulassa ja samalla se investoi yli 5 miljardia euroa Siperian kaasuvoimaloihin tuottamaan hiilidioksidia 5 300 MW edestä.
Tänän hetken murroksesta ja teollisuutemme mahdollisuuksista
Kilpeläisen Jukka kirjoitti 6.5. todella mielenkiintoisesti ja optimismia luoden. Kovasti toivoisin, että tämän teeman ympäriltä mahdollisimman moni näkemyksineen voisi liittyä joukkoon.
Minua on kovasti askarruttanut, mitä tämä nykyään mantran lailla toistettu “murros” ja “globalisaatio” todella analyyttisesti ja riittävän yksityiskohtaisella tasolla pitää sisällään. Kuulostaa siltä, että juuri nyt elämme jotain aivan poikkeuksellista aikaa. Onkohan asia aivan näin? Niin kauan kun olen asioita seurannut, 1960-luvulta lähtien, ovat esim. yritysten vuosikertomukset alkaneet toteamuksella, että “kulunut vuosi oli suurten muutosten aikaa”! Olihan meillä vaikea sota-aika, sotien jälkeiset suuria ponnistuksia vaatineet jälleenrakennuksen ajat, jne. Ettei vain ole niin, että meissä on syvästi inhimillinen piirre ajatella, että juuri nyt on tämä suuren murroksen aika. Oli niin tai näin, tietenkin on niin, että joka hetki teollisuuden toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia ja niihin on vastattava ja käytettävä hyväksi. Löydettävä mahdollisuutemme aivan kuten Jukka aosiokkaasti esitti “there is our opportunity !”
Myös “globalisaatio” askarruttaa. Paperiteollisuutemmehan on ikiajoista ollut globalisoitunut. Jo nelisenkymmentä vuotta sitten vientimme ulottui pyörein luvuin 170 maahan ja jo 1930-luvulla tuotantoa siirrettiin ulkomaille (Star Englannissa) ja jatkoa seurasi 1950-luvulta lähtien (Pineville, Eucocan, Nordland, Stracel, ym. ym.) Siis mitä uutta nyt ollaan tekemässä.
Jukka totesi, että yritysten kannattavuus ei ole täyttänyt odotuksia. Näin nyt kovasti hoetaan. Missä määrin tähän on vaikuttamassa pörssi ja erittäin korkealle asetetut ROI-tavoitteet?
Klusteriin ja R&D: hin asetetaan nyt kovasti odotuksia. Juuri näin oli kyllä myös esim. 1980-luvulla, kirjoitettiin tavoiteohjelmia, joissa edellytettiin tutkimuspanoksen oleellista, silloinkin 2-kertaista lisäystä. Ja on myös korostettava, että paljon saatiin myös aikaan, sen me teollisuudessa mukanaolleet tiedämme. Tietenkin aina voi toivoa vielä kovempaa vauhtia. Täytyy vain hartaasti toivoa, että Metsäklusteri Oy ja muut pyrkimykset tuottavat hedelmää.
Olen halunnut lähinnä herättää kirjoituksellani keskustelua siitä, että sellutehtaiden sulkemisella Suomessa on hyvin laajakantoisia vaikutuksia, joita eivät yritykset ja poliittiset päättäjät ole ehkä täysin ymmärtäneet. Noista Pentin esittämistä asioista voin kirjoitella seuraavissa aiheissani.
Vastaukseni Lindedahlille: Tarkoitin selluprosessin sulkemispyrkimyksiä kokonaisuudessaan, siis ei vain energian ja ympäristöpäästöjen suhteen. Mitä on vuosien mittaan saatu aikaan, teoriaa ja käytännön sovelluksia?
Are the Blogger and the comment by Mr. Sierilä discussing the same subject ? To me it’s two different issues.
Selluprosessin sulkemisesta on puhuttu ainakin jo 1980-luvulta saakka.
Tuolloin erityisesti vesiensuojeluratkaisuihin liittyen oli esillä einäisiä ideoita ja käytännön ratkaisuja. Olisi mielenkiintoista saada selvitys, minkälainen on kaiken kaikkiaan ollut historia tässä asiassa.
All comments are welcome !!
Dear Tuomo, my underdstanding is that the two companies you mention have already increased quite a lot their R&D investments. Concerning Stora Enso, my employer, we have gone from 80 M EUR/a level to 90 M EUR/a level (see our annual report) in 2006 =>2007, and I expect this trend to continue. Above this, we have increased our New Business / venturing / incubation investments in a very remarkable way. So there is a change happening concerning at least some major companies!
Thank you Jukka for the intresting blog entrance. You had a couple of really interesting points, but I really need to comment on the R&D investments made by Finnish paper companies. You mentioned that “Finland, Sweden and Israel are the only countries reaching 4% level of GNP investments in R&D”. Yes, that may be true, but major Finnish companies, UPM-Kymmene and Stora-Enso are only investing 0,5 % and 0,7% of their turnover to the R&D, respecrively.
I really would like to hear your views about how and when the future investments to R&D in pulp and paper industry are going to be increased.
Thank you for the very refreshing blog on the subject of future opportunities within our industry. I have few little comments that I hope may stimulate some discussion.
Pentti Sietilä Says:
Tänän hetken murroksesta ja teollisuutemme mahdollisuuksista
Kilpeläisen Jukka kirjoitti 6.5. todella mielenkiintoisesti ja optimismia luoden. Kovasti toivoisin, että tämän teeman ympäriltä mahdollisimman moni näkemyksineen voisi liittyä joukkoon.
Minua on kovasti askarruttanut, mitä tämä nykyään mantran lailla toistettu “murros” ja “globalisaatio” todella analyyttisesti ja riittävän yksityiskohtaisella tasolla pitää sisällään. Kuulostaa siltä, että juuri nyt elämme jotain aivan poikkeuksellista aikaa. Onkohan asia aivan näin? Niin kauan kun olen asioita seurannut, 1960-luvulta lähtien, ovat esim. yritysten vuosikertomukset alkaneet toteamuksella, että “kulunut vuosi oli suurten muutosten aikaa”! Olihan meillä vaikea sota-aika, sotien jälkeiset suuria ponnistuksia vaatineet jälleenrakennuksen ajat, jne. Ettei vain ole niin, että meissä on syvästi inhimillinen piirre ajatella, että juuri nyt on tämä suuren murroksen aika. Oli niin tai näin, tietenkin on niin, että joka hetki teollisuuden toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia ja niihin on vastattava ja käytettävä hyväksi. Löydettävä mahdollisuutemme aivan kuten Jukka aosiokkaasti esitti “there is our opportunity !”
Myös “globalisaatio” askarruttaa. Paperiteollisuutemmehan on ikiajoista ollut globalisoitunut. Jo nelisenkymmentä vuotta sitten vientimme ulottui pyörein luvuin 170 maahan ja jo 1930-luvulla tuotantoa siirrettiin ulkomaille (Star Englannissa) ja jatkoa seurasi 1950-luvulta lähtien (Pineville, Eucocan, Nordland, Stracel, ym. ym.) Siis mitä uutta nyt ollaan tekemässä.
Jukka totesi, että yritysten kannattavuus ei ole täyttänyt odotuksia. Näin nyt kovasti hoetaan. Missä määrin tähän on vaikuttamassa pörssi ja erittäin korkealle asetetut ROI-tavoitteet?
Klusteriin ja R&D: hin asetetaan nyt kovasti odotuksia. Juuri näin oli kyllä myös esim. 1980-luvulla, kirjoitettiin tavoiteohjelmia, joissa edellytettiin tutkimuspanoksen oleellista, silloinkin 2-kertaista lisäystä. Ja on myös korostettava, että paljon saatiin myös aikaan, sen me teollisuudessa mukanaolleet tiedämme. Tietenkin aina voi toivoa vielä kovempaa vauhtia. Täytyy vain hartaasti toivoa, että Metsäklusteri Oy ja muut pyrkimykset tuottavat hedelmää.
Yes, I do myself believe in specialization through R&D investments as the only way to keep Nordic forest sector as the leading one. And I do believe in the “Triangle of Destiny”, i.e. in direct connection highest quality research => highest quality university education => ability to attract top talents. But I do not believe in wonders. It will be impossible to make our sector more attractive in May-June 2008 technical university applying process, as an example.
There will be a long list of really new products in the market place sooner than we realize —- let me mention two examples: Intelligent packaging solutions, as well as new biorefinery based bio-based chemicals.
Jukka, good points but do you yourself really believe on these. The first check point will be at the end of May – let’s see how many young talents will apply to “our ” universities to be a professional of this glorious forest cluster! The other check points will follow. We are late with new innovations there should already be some radical new products entering the market in very near future – 5-10 years to wait is too long!!!
All comments are welcome!
Well written Olli. You hit the nail on the head with: “Unfortunately, the price of wood will be set by its energy content and follow the price of crude oil in the near future.” I tend to see future threats as opportunities. The issue is that materials made out of oil have to be processed and this costs money. Our benefit is that we already have a vast amount of usable chemicals and materials present in the wood infrastructure. Our challenge is to develop separation techniques. The sulphate process maybe isn’t after all the ultimate way to do this:-) Pulp is pretty simple product compared to the potential of wood, but still pulp is much better business today than burning the trees. My worry is merely do we have enough expertise in chemistry, materials and new business creation to utilize the potential that has been in front of our eyes (in wood) allways? My suggestion is that we stop talking about pulp and paper and change that to renewable biomaterials! This is what we actually do.
Hi Lexa! We certainly need forum and nertworking. There is so much to do and innovate, channels to get things done are much less! We entrepreneurs must first find each other and then let the fruitful permutations spread to the new lease of life and profits in the forest/energy/chemical clusters. How de we start? Meeting somewhere?
… SciTech doctors are in! Rgds. Panu
A very good and useful initiative, Leksa. We need to stand together to get the critical mass and to defend each other against the “agressive & conservative traditionalism” in the P&P industry
Bengt J
all in!
I’m in. Lauri
Moro Leksa,
olen mielelläni mukana kehittämässä metsää!
Nille